Punaista ja mustaa

Välillä tulee sellainen olo, ettei ole mitään uutta päällepantavaa - usein jumitun käyttämään tiettyjä koruja pitkäksikin aikaa. Nämä on tehty ihan itselleni suunnitellusti: pitkä (110 cm) kaulakoru sekä korvakorut joulunpunaisista magnesiiteista (pikkujouluihin tottakai). Käytin kierteisiin lenkkeihin paksumpaa hopealankaa, mikä antaa korulle ryhtiä - mutta sormenpäät taas ovat hellinä vääntämisestä.

Lisänä rannekoru viininpunaisista jaspiksista sekä hopeasta.

Viimeisimpänä yksinkertainen rannekoru isoista mattamustista onykseista ja hopeasta. Nuo mattahelmet tuntuvat aivan silkkisiltä ihoa vasten.

Auringonpilkahduksia

Helmilaatikkoja penkoessani tuli vastaan nämä emalointikurssilla tekemääni kaksi riipusta. Toisessa kuparille emaloidussa värit ovat kuin kopio meidän pihavaahteran syysvärityksestä - appelsiinin oranssia ja häivähdys aurinkoista keltaista.


Toinen mustaakin mustempi, hopealaatalle emaloitu on tehty taas omalle kullalle. Yksinkertainen, mutta sen takaa löytyykin yllätys.



Sitten jotain ihan muuta -ystäväni kysyi viimeksi meillä vieraillessaan, olenko koskaan tehnyt rannekelloa. Jokunen on tullut helmeilyn alkuaikoina tehtyä kivihelmistä ja nyt halusin kokeilla versiota lisäksi myös omista lamppuhelmistä (helmet ovat samaa sarjaa kuin aikaisemman tonttupostauksen pikkuprinsessan rannekorussa).

Teknologiaharppaus

Meidän perheeseen on hankittu (ei nyt ihan kodin täydeltä kuitenkaan) elektroniikkaa. Olemme jo kauan haaveilleet järjestelmäkamerasta. Tässä on se nyt sitten on: Nikon D90 AF-S DX NIKKOR 18–105 mm VR -objektiivilla:



Tässä myös ensimmäiset sillä ottamani korukuvat (vaatii vielä paaaljon harjoittelua). Ensimmäisenä rannekoru ametriineista ja hopeasta.


Seuraavana kaksi lamppulasitaiteija Sarah Hornikin upeaa helmeä sekä niistä tehdyt kaulakoru ja riipus. Sarahin upeat helmet lyövät minulta joka kerta jalat alta ja ne tahtovat päätyä aarrelaatikkooni hypisteltäväksi.

Tonttupuuhia

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja tonttupaja vietti tänään avajaisia. Meillä oli viikko sitten kylässä ihania, pikkuharakkaneitejä, joiden lempipuuhaa oli tädin koruvaraston inventointi. Luopumisen tuskaa oli havaittavissa, kun rannekorut riisuttiin ja ne oli jätettävä matkasta pois.

Tässä toiselle neidille oma lamppuhelmi- ja hopearannekoru pukinkonttiin. Helmet on pienimpiä ikinä tekemiäni - juuri hentoon ranteeseen sopivia.