Tonttujoukko

Tonttujoukko silloin varpaisillaan... eli viikonlopun lamppuhelmikokeiluja. Aika sympaattista sakkia. Joulun odostusta on selvästi ilmassa.


Lisänä yksi jaspiksista ja hopeasta valmistunut arkirannekoru omaan käyttöön.

Punaista ja mustaa

Välillä tulee sellainen olo, ettei ole mitään uutta päällepantavaa - usein jumitun käyttämään tiettyjä koruja pitkäksikin aikaa. Nämä on tehty ihan itselleni suunnitellusti: pitkä (110 cm) kaulakoru sekä korvakorut joulunpunaisista magnesiiteista (pikkujouluihin tottakai). Käytin kierteisiin lenkkeihin paksumpaa hopealankaa, mikä antaa korulle ryhtiä - mutta sormenpäät taas ovat hellinä vääntämisestä.

Lisänä rannekoru viininpunaisista jaspiksista sekä hopeasta.

Viimeisimpänä yksinkertainen rannekoru isoista mattamustista onykseista ja hopeasta. Nuo mattahelmet tuntuvat aivan silkkisiltä ihoa vasten.

Auringonpilkahduksia

Helmilaatikkoja penkoessani tuli vastaan nämä emalointikurssilla tekemääni kaksi riipusta. Toisessa kuparille emaloidussa värit ovat kuin kopio meidän pihavaahteran syysvärityksestä - appelsiinin oranssia ja häivähdys aurinkoista keltaista.


Toinen mustaakin mustempi, hopealaatalle emaloitu on tehty taas omalle kullalle. Yksinkertainen, mutta sen takaa löytyykin yllätys.



Sitten jotain ihan muuta -ystäväni kysyi viimeksi meillä vieraillessaan, olenko koskaan tehnyt rannekelloa. Jokunen on tullut helmeilyn alkuaikoina tehtyä kivihelmistä ja nyt halusin kokeilla versiota lisäksi myös omista lamppuhelmistä (helmet ovat samaa sarjaa kuin aikaisemman tonttupostauksen pikkuprinsessan rannekorussa).

Teknologiaharppaus

Meidän perheeseen on hankittu (ei nyt ihan kodin täydeltä kuitenkaan) elektroniikkaa. Olemme jo kauan haaveilleet järjestelmäkamerasta. Tässä on se nyt sitten on: Nikon D90 AF-S DX NIKKOR 18–105 mm VR -objektiivilla:



Tässä myös ensimmäiset sillä ottamani korukuvat (vaatii vielä paaaljon harjoittelua). Ensimmäisenä rannekoru ametriineista ja hopeasta.


Seuraavana kaksi lamppulasitaiteija Sarah Hornikin upeaa helmeä sekä niistä tehdyt kaulakoru ja riipus. Sarahin upeat helmet lyövät minulta joka kerta jalat alta ja ne tahtovat päätyä aarrelaatikkooni hypisteltäväksi.

Tonttupuuhia

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja tonttupaja vietti tänään avajaisia. Meillä oli viikko sitten kylässä ihania, pikkuharakkaneitejä, joiden lempipuuhaa oli tädin koruvaraston inventointi. Luopumisen tuskaa oli havaittavissa, kun rannekorut riisuttiin ja ne oli jätettävä matkasta pois.

Tässä toiselle neidille oma lamppuhelmi- ja hopearannekoru pukinkonttiin. Helmet on pienimpiä ikinä tekemiäni - juuri hentoon ranteeseen sopivia.

Mosaiikkia

Lisää edellisen helmiviikonlopun saldoa: Rannekoru hopeasta ja lamppulasihelmistä. Helmissä on käytetty Double Helixin Aurea-hopealasia, mikä yhdistettynä vaaleaan norsunluunväriseen lasiin saa aikaan helmiäismäisen pinnan ja kuvioltaan muistuttaa mosaiikkia.


Yksinkertaisesti toimivaa: hopeisista kuutioista tehdyt korvakorut.

Sekoituksia

Hankin parisen viikkoa sitten lamppuhelmikurssilta uuden lelun eli prässin, jolla voidaan tehdä isoja tabletin muotoisia helmiä. Alla olevan lamppuhelmen halkaisija on noin 28 mm. Täytyy kyllä tunnustaa, että toiste en aio kokeilla noin ison helmen tekemistä ilman happipoltinta, niin hidasta se on ilman hapen tuomaa lisäpotkua sulattamiseen. Lopputulos kuitenkin palkitsi.


Yksi ilta sain myös tehopuuskan, jonka seurauksena syntyi kasa yksinkertaisia lamppuhelmikorvakoruja, mikä väri on sinun suosikkisi?

50-villitys ja syrjähyppyjä

Helmitarvikelaatikkoa siivotessani löysin kirjekuorellisen kuparisia korunosia. Kuparin lämminsävy on viekoitteleva ja huomasinkin järjestysluvultaan 50. postauksen kiilto silmissäni sommittelevani erilaisia yhdistelmiä kuparista ja kivihelmistä. Vaarallinen syrjähyppy - olenhan ollut uskollinen hopealle tähän asti. Turkoosinväriset akaatit pääsivät näihin ensimmäisiin korvakoruihin, joissa koukut ovat kylläkin hopeaa - kupari saattaisi värjätä korvanlehden iloisen vihertäväksi.

Tumma kuin eebenpuu

Löysin pari viikkoa sitten ihanan tummanruskean paidan. Kotona totesin, että minulla ei ole sen kanssa mitään "päällepuettavaa". Takaraivossa alkoi kuulua kuiskutuksia - en ole vielä tehnyt ainoatakaan puukorua. Jostain syystä puuhelmet eivät vain ole olleet minun juttuni. Löysin nämä ihanat ebenpuusta tehdyt neliöhelmet, joiden pinta on samettisen sileä ja ihoa vasten lämmin. Hieman hopeaa lisukkeeksi.

Tässä lisäksi pari savukvarteista ja taotuista hopealenkeistä näperreltyä rannekorua.

Syksyn lehdet

Syksyn värit on saapuneet koruihin ja myös puutarhaan. Tässä ensimmäisenä kaulakoru upeista picassojaspiksista (hillo-laatikon kätköistä), korun kaunistuksena on hopeinen lehti-salpalukko.

Jatketaan lehtiteemalla: rannekoru hopeaketjuista sekä hopeisesta lehtilukosta, ei kaipaa mielestäni mitään lisää.


Pihan helmiä: jostain syystä punaiset kärpässienet ovat valloittaneet meidän etupihan. Herkullisen värisiä, mutta niin myrkyllisiä.

Vastakohtaisuutta

Kaksi paria peruskorveksia - toinen pari rouheista, lohkotuista ruusukvartseista ja toinen klassisista, valkeista makeanvedenhelmistä. Vastakohdat täydentävät toisiaan.

Kuuti(g)o

Savukvartsi on yksi lempikivistäni; tässä kuutionmuotoiseksi hiottuna ja lisänä mitäpäs muuta kuin hopeaa.

Kantti kertaa kantti

Välipaloina on mukava näpertää korvakoruja. Tässä kolme erilaista versiota: hopeaa Balilta, savukvartsikuutioita sekä haalean, vaaleat ruusukvartsit. Nämä ovat olleet aarre-laatikon täytteenä kauan, pahimmillaan jopa neljä vuotta...

Yksinkertaista (rakkautta)

Yksinkertainen kaulakoru lamppulasihelmestä ja hopeasta, nahkanauhassa.

Syksyä ilmassa

Ilmassa on selvästi syksyn merkkejä; omenat kypsyvät, kansalaisopiston ihanat kädentaitokurssit kolkuttavat ovelle ja helmilaatikoista käsiin tarttuu ruskansävyiset helmet. Tässä napaan asti oleva kaulakoru isoista, värjätyistä magnesiiteista sekä hopeasta. Koru ei sovellu heikkoniskaisille.

Avaimet hukassa?

Näiden avulla pitäisi omat löytää joukosta!

Myrskyn silmässä

Kotimaata reipoitelleet kesämyrskyt innostivat kokeilemaan jo kauan sitten pöytälaatikkoon hankittua tutorialia storming-tekniikasta, jolla saa vangittua pieniä myrskyjä lasin sisään.

Lisäksi välipalana vaijeriin juuttuneita huurrettuja ja salmiakin mustia lasihelmiä.

Helmikuplia

Uskalsinkin kuin uskalsinkin avata lahjaksi saamani helminauhan - nämä ovat lähes täydellisen pyöreitä ja kiilto saa huokailemaan. Lisäksi samaan henkeen tehdyt korvakorut myäs vain hopeasta.

Sarjaan vai rinnan kytkettynä?

Edellisien rannekorujen seuraksi: lamppuhelmiä ja hopeaa hopeavaijerissa.

Ruutuja

Sinisen sekä auringonlaskun sävyisiä lamppuhelmiä.

Ilopillereitä

Lomaviikon aloituksen kunniaksi yksi ilopilleri-rannekoru lisää, nyt sinisen ja vihreän sävyissä. Lamppuhelmet omaa käsialaa, lisänä hopeaa.

Rannekoru-tuulella

Olen tehnyt kasapäin pastillinmuotoisia lamppuhelmiä. Tässä maistiaisia rannekorujen muodossa. Ensimmäinen on tehty CIM:n vaaleanpunaisista, aavikkoruusun, ruusukvartsin sekä purppuran värisistä laseista.
Toisena Double Helixin hopealasia nimeltä Clio, joka muuntuu uskomattomiin vaaleanpunaisen ja purppuransävyihin. Lisäksi helmiin tulee aivan upea helmiäskiilto. Tämän kanssa on hauska leikkiä!

Viimeisenä Striking Glassin hopealasista tehtyjä helmiä. Tästä lasista löytyy myös uskomattomia värisävyjä.

Ja vielä lisäksi hempeän roosa onttolasihelmi yksinkertaiseen hopeaketjuun ripustettuna.