Emalointi eli tarina siitä kuinka löytyi jälleen uusi tapa hopean tuhoamiseen

Olin tänään emalointikurssilla ja aika meni kuin siivillä. Emaloinnilla saa kupari- ja hopeakoruihin uutta ilmettä. Siis jos kaikki menee suunnitellusti. Opin tänään muunmuassa, että ei kannata käyttää liian ohutta hopealevyä emalointiaihioiden tekemiseen, koska ne sulavat helposti uunissa tunnistamattomiksi möykyiksi kaiken sen vaivan jälkeen. Huomenna harjoitukset jatkuvat,

Tässä kuitenkin tämän päivän onnistuneet tuotokset. Ensimmäisenä kuparisydämet, joista isoina tulee korvakorut.


Seuraavana on aiemmalla hopeakurssilla tekemieni korvakorujen jatkojalostusta. Emalin pitäisi olla purkin etiketin mukaan läpikuultavaa pinkkiä, mutta ne tuli uunista hennon vaaleavihertävinä. Väri on kuitenkin kiva.

Viimeisenä myös hopealle emaloitu riipus arkikoruksi, läpikuultavaa sinistä, joka vivahtaa turkoosille.